Pimpelspö

14.2.2010

2010-02-14T20:10:01+02:00

Taidan ottaa tavaksi päivitellä tätä plokia vähän harvemmin. Noh. Sain pillua.

>Spö<

Kevät on täällä

2008-04-19T20:03:00+03:00

Vihdoinkin

Olen vakuuttunut, että kevät on saapunut. Tuoli, hanuri ja poliisiauto K- Citymarketin ovenpielessä. Varma kevään merkki ei valehtele, eihän?

>Spö<

14.2.2008

2008-02-14T20:32:00+02:00

Kivoja kortteja

Ei ainuttakaan. Nada.

Hauskoja tekstiviestejä

Ei yhtään kappaletta. Zero pcs.

Hyvän ystävänpäivän toivotuksia

Ei. Ei edes hyvää huomenta.

Johtopäätös

Minulla ei ole ystäviä. Olen hylkiö. Ja helvetin yksinäinen sellainen.

Vain viimeinen kysymys

Milloin on vihamiehen päivä?

Sekä globaalisti absoluuttinen vastaus

Jokaisena päivänä. Eilen, tänään kuin huomennakin.

>Spö<

2007

2008-01-03T23:35:00+02:00

Oliko muutakin kuin Loordi (joka unohtui vuodessa)?

Jospa kuuntelen vaikka DP:n "Lazy" vuodelta 1972. Siinä Jon (Lord) heittää mukavan alun kaksiminuuttisen särkijällä vahvistetulla Hammondilla. Biisi on parhaimmillaan livenä ja yli 10 minuutin mittaisena. Blackmoren ja Lordin jammailulta vaikuttava vuorosoitto kestää mukavasti yli 35 vuoden ikäisenä edelleen vertailun mihin tahansa nykypumppuun. Ja voittaa aina...

Joskus sitä vakavasti miettii, miksi kukaan edes kiusaa itseään formaattiradioilla ja päivän hinttilistoilla? Kun kaikki kuuntelemisen arvoinen on tehty jo aikaa sitten valmiiksi. Mikä nykybiisi kykenee yli 30 vuoden päästä tästä päivästä olemaan musiikillisesti yhtä kova juttu? Harvassa ovat.

Joo... uusi vuosi, vanhat kujeet. Ilman historiaa ei ole tulevaisuutta.

>Spö<

Diskussion med en gamla bekant

2007-12-07T22:04:00+02:00

Ursakta mig, men jag är full
Det är inte någonting ovanligt men förståeligt normarlt idag. Det är normalt stress som dåförtiden kommer övermäktig. Det är trevligt at underlätta de här med lite svensk övning. Slutresultat kan vara förskräcklig men det är lustig i alla fall.
Minulla on vanha ystävä
Kuinka ollakkaan, pitkän ajan jälkeen ajattelin yllättää yhden vanhan ystäväni. Hänellä oli ennen tapana soittaa minulle pikkusievässä ja jutella niitä näitä lämpimikseen, odottaessan seuraavaa olutta. Kyllästyin, enkä ole muutamaan vuoteen jutellut mokoman kanssa. Harmi sikäli, että olen toki usein miettinyt mitä hepulle kuuluu. Tänään saapui viimein se päivä, jolloin ajattelin toteuttaa pitkään suunnitellun puhelun. Ei mitään maata mullistavaa, sinällään. Juteltiin niitä, näitä. Kaivinkoneista, Tallinnan matkoista, jouluviinoista ja mökkeilystä. Ihan triviaalia läpäinheittoa sinällään. Pikkumukavaa, harmitonta ja siksi juuri niin harvinaista. Noh, mitä itse kertoisit elämästäsi hepulle, jonka kanssa olet viimeeksi jutellut muistatattoman kauan sitten?
Monta kaipuuta ja Joulu ovella
Pyh ja Pah, sovitiin lasten kanssa kesälomalla. Silloin oltiin vapaalla, allas oli hyvä ja aurinkoa riitti. Nyt on syksy ja herkkä sydän itkee suolaisia kyyneleitä kun tytär ei käy koulua, tai heittää "haista paskaa" silmille. Pojalle ei käy työharjoittelu ja töissäkin vielä vittuillaan. Noh... kaikella rajansa. Kyllä aikuinen pärjää. Perkeles...

Joulu, tule hopea ja pelasta.
Anna valoa ja apetta.
Vähennä köyhän velasta.
Anna jo huomiseen toivetta.

>Spö<

Lämpöä, valoa ja ajauksia

2007-11-25T11:08:00+02:00

Hautausmaalla tuikkivat lämpimät ajatukset

Käväisin moikkaamassa lasteni mummua. Kuun sirpin valossa tuo paikka on jännän valoisa ja samalla hämyisen rauhoittava. Kynttilöitä näkyi siellä täällä ja mieluusti laitoin omani valaisemaan yhtä tummimmista kohdista hautausmaan lounaisnurkalla. Kynttilähän on toivo paremmasta, lämpöä ja valoa. Kyseessä on muistokivi, jossa useamman vainajan nimet on koottu yhteen. Kuoleman jälkeen ei fyysisellä sijainnilla ole minusta merkitystä. Ajatus on tärkein ja omaisia toki helpottaa, jos niiden osoittamiseksi on varattu joku konkreettinen paikka. Paikka, johon arkinen pyhiinvaellus huoltamolla käynnin ohessa on mahdollinen. Enpä kuvittele että kukaan tuntemistani kuolleista toivoisi enempää. Käväisin tuikkaamassa kynttilän myös vaarille ja isöäidille, toiselle puolen kirkkomaata. Kävely hiljaisella, lumisella, hautausmaalla sain ajatuksia ja tunteita liikkeelle.

Kaipuuta, toivoa, muistoja, kysymyksiä ja pienen rukouksen

"Sinessä sirppinä purjehtii
lipuen sydänlaineilla yön
Kajossa kuunsa hiljaisuus
toivona kipinät välkehtii"

>Spö<

REMmiä ja oliivittomia Martineja

2007-11-24T17:01:00+02:00

... mitään ensi torstaita odota, tässä...

Käsittämätön erreys

Isältä on vihreät kreikkalaiset oliviit loppu. Se on mualimanloppu, NYT. Mustia, Pirkka merkkisiä, kyllä olisi mutta kuka helvetti nyt voi hyvän Martinin sellaisella pilata? Varsinkin kun se on Gordons London Dry ginistä ja Extra Dry Martinista päättäväisellä herkkyydellä tehty. Mielummin isä vaikka paljaaltaan latkii, hehe. Ei mutta, tosi on, että isän mielestä Martini ilman vihreää oliivia on kuin uima-allas ilman vettä keskellä kuumaa kesäpäivää. Tottahan tuon ymmärtää, jos sanat noin laittaa. Eritoten ja varsinkin meillä, kun allas on täynnä ympäri vuoden täsmälleen oikean lämpöisenä. Ja isähän on aina oikeassa. Paitsi silloin kun äiti on...

Lisää REMmiä, sano

Onneksi isä voi lohduttautua pistämällä kehiin lisää remmiä. Jostain kumman syystä hän ei enää soita Tears for Fearsia niin usein. Olisikohan saanut viimein tarpeekseen? Ostettuaan _kaikki_ bändin julkaisut iTunesista ne soivat kodissamme, autossamme ja hänen kolmessa iPodissaan lähes 24/7 läpi koko kevätkesän, kesän ja aina syyskuulle saakka.

Nyt kuitenkin näyttäisi vaihteeksi hurahtaneen melko totaalisesti R.E.M.iin ja aikansa osteltuaan sitä iTunesista, hän poltteli ripakopallisen CD:itä itselleen varoiksi, autoon soitettavaksi, ihan vain varmistukseksi ja kenties kenen muun iloksi. Onneksi Lidlistä saa halpoja CD-pohjia. Muuten nuo hinnat kyllä vituttaa. Varsinkin eurohinnat. Isä sanookin, että pitäisi hankkia kunnon laivakello ja soittaa aina kun vituttaisi. Saattaisipa soida meillä melko tiuhaan, sano.

>Spö<

Nu ska jag bara testa min nya glansig blog

2004-11-22T22:10:00+02:00

Tjänare, alla vänner

Jag undrar om ni tänker at du har blivit i fel plats för det här blog verkar svenskspråkig. Men egentligen är det inte så. Jag bara glammar lite med främmande språk. Och just nu det tycks vara trevlig även om du känner motvilja. Men redan efter några minuter tycker jag at det krävs för stora ansträngningar. Så det verkar inte särledes lovande at det här skulle fortsätta på svenska. Det är bäst at sluta redan in i början.

Tack och har det så bra. Kanske vi hörs om en vecka på nästa torsdag.

>Spö<