... mitään ensi torstaita odota, tässä...

Käsittämätön erreys

Isältä on vihreät kreikkalaiset oliviit loppu. Se on mualimanloppu, NYT. Mustia, Pirkka merkkisiä, kyllä olisi mutta kuka helvetti nyt voi hyvän Martinin sellaisella pilata? Varsinkin kun se on Gordons London Dry ginistä ja Extra Dry Martinista päättäväisellä herkkyydellä tehty. Mielummin isä vaikka paljaaltaan latkii, hehe. Ei mutta, tosi on, että isän mielestä Martini ilman vihreää oliivia on kuin uima-allas ilman vettä keskellä kuumaa kesäpäivää. Tottahan tuon ymmärtää, jos sanat noin laittaa. Eritoten ja varsinkin meillä, kun allas on täynnä ympäri vuoden täsmälleen oikean lämpöisenä. Ja isähän on aina oikeassa. Paitsi silloin kun äiti on...

Lisää REMmiä, sano

Onneksi isä voi lohduttautua pistämällä kehiin lisää remmiä. Jostain kumman syystä hän ei enää soita Tears for Fearsia niin usein. Olisikohan saanut viimein tarpeekseen? Ostettuaan _kaikki_  bändin  julkaisut iTunesista ne soivat kodissamme, autossamme ja hänen kolmessa iPodissaan lähes 24/7 läpi koko kevätkesän, kesän ja aina syyskuulle saakka.

Nyt kuitenkin näyttäisi vaihteeksi hurahtaneen melko totaalisesti R.E.M.iin ja aikansa osteltuaan sitä iTunesista, hän poltteli ripakopallisen CD:itä itselleen varoiksi, autoon soitettavaksi, ihan vain varmistukseksi ja kenties kenen muun iloksi.  Onneksi Lidlistä saa halpoja CD-pohjia. Muuten nuo hinnat kyllä vituttaa. Varsinkin eurohinnat.  Isä sanookin, että pitäisi hankkia kunnon laivakello ja soittaa aina kun vituttaisi. Saattaisipa soida meillä melko tiuhaan, sano.

>Spö<