Käväisin moikkaamassa lasteni mummua. Kuun sirpin valossa tuo paikka on jännän valoisa ja samalla hämyisen rauhoittava. Kynttilöitä näkyi siellä täällä ja mieluusti laitoin omani valaisemaan yhtä tummimmista kohdista hautausmaan lounaisnurkalla. Kynttilähän on toivo paremmasta, lämpöä ja valoa. Kyseessä on muistokivi, jossa useamman vainajan nimet on koottu yhteen. Kuoleman jälkeen ei fyysisellä sijainnilla ole minusta merkitystä. Ajatus on tärkein ja omaisia toki helpottaa, jos niiden osoittamiseksi on varattu joku konkreettinen paikka. Paikka, johon arkinen pyhiinvaellus huoltamolla käynnin ohessa on mahdollinen. Enpä kuvittele että kukaan tuntemistani kuolleista toivoisi enempää. Käväisin tuikkaamassa kynttilän myös vaarille ja isöäidille, toiselle puolen kirkkomaata. Kävely hiljaisella, lumisella, hautausmaalla sain ajatuksia ja tunteita liikkeelle.
"Sinessä sirppinä purjehtii
lipuen sydänlaineilla yön
Kajossa kuunsa hiljaisuus
toivona kipinät välkehtii"
>Spö<
Kommentit